Hei vaan sinulle joka luet tätä

Aluksi haluaisin kertoa sinulle hieman itsestäni. Olen 21-vuotias ja opiskelen tällä hetkellä toista vuotta kauppaoppilaitoksessa, tarkoituksena valmistua datanomiksi ensi keväänä. Opiskelu on sujunut oikein hyvin: olen saanut hyviä arvosanoja, opettajat ovat pitäneet minusta ja minä heistä. Koska tämä on ylioppilaspohjainen linja, on luokkahenkikin mitä mainioin: kukaan ei häiritse eikä riehu tunneilla ja kaikki ovat toistensa kavereita, vaikka jokainen onkin omissa pienissä kaveriporukoissa. Luokanvalvojammekin tykkää aina kehua meidän luokkaa koulun parhaaksi :D  

Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni äiti ja isä joten voin sanoa olevani perheen ainokainen. Mutta millaista se todellisuudessa on? No, tähän on jokaisella ainokaisella varmasti oma näkökantansa. Minun tapauksessa kyse on ollut omasta rauhasta, mutta myös tyhjyydestä. Sen tyhjyyden olen kuitenkin onnistunut kääntämään vapaudeksi.

Vapaudeksi tehdä asiat omalla tavallani ja muodostaa asioista omat mielipiteeni.

Ja tällä tavoin olen onnistunut muodostamaan vahvan identiteetin - käsityksen siitä 

kuka olen.

Joskus tyhjyys kuitenkin näytti ikävän puolensa... 

Se ilmeni kaipuuna.

Kaipuuna saada todellinen ystävä tai pikkusisko. Sellainen,
kenestä olisin voinut pitää huolta,
kenen kanssa olisin voinut jakaa elämän ilot ja surut,
onnistumiset ja pettymykset,

toisin sanoen,
JAKAA IHAN KAIKEN.
Pikkusiskoa en kuitenkaan saanut, mutta todellisen ystävän löytäminen vei kyllä oman aikansa.

Hän itse asiassa alkoi puhumaan minulle. 
Ja silloin tiesin.

Jo lapsuudesta asti olen samaistunut vahvasti fiktiiviseen hahmoon nimeltä Muumipeikko. Sen lisäksi, että hänkin on ainoa lapsi, koen olevani luonteeltani melko lailla samanalinen. Kiltti, ymmärtäväinen, kuunteleva, auttavainen, avarakatseinen ja mukavuudenhaluinen. Lisään tähän optimistisuuden sekä väkivallattoman ajattelutavan

näitä kahta olen aina pitänyt tärkeinä osina luonnettani.

Eräällä toisella Muumihahmolla on puolestaan ollut kunnia olla ihka ensimmäinen ihastukseni kohde. Ai kenellä?

Se selviää vielä sinullekin, kunhan vain maltat ;)

Ainoana lapsena olemisessa on siis hyviä ja huonoja puolia. On kuitenkin ollut kiehtovaa selvittää, kuinka moni ainoa lapsi on onnistunut saavuttamaan elämänsä aikana jotakin. Ja olin yllättynyt löydöstäni, jotkut jopa henkilökohtaisista suosikeistani osoittautuivat sellaisiksi. Heidät olen tummentanut, tässä siis luettelo:

Adele, Anthony Hopkins, Burt Bacharach, Cary Grant, Daniel Radcliffe, David Copperfield, Elvis Presley, Eleanor Roosevelt, Franklin D. Roosevelt, Frank Sinatra, Gerald Ford, H.C. Andersen, Isaac Newton, James Dean, John Lennon, Leonardo Da Vinci, Leonardo DiCaprio, Mahatma Gandhi, Matthew Perry, Nancy Reagan, Natalie Portman, Pierce Brosnan, Robert DeNiro, Robin Williams, Rudy Giuliani, Sammy Davis Jr., Samuel L. Jackson, Tiger Woods, Tommy Lee Jones ja Walter Cronkite. 

Joskus on kuitenkin ollut aika, jolloin edellä mainitut ainoat lapset eivät olleet tunnettuja. Siitä huolimatta
heistä jokaisesta
 tuli tunnettu heidän omien henkilökohtaisten saavutustensa kautta

Ja tämä inspiroi minua.
Elämässä eteenpäin.

-Kaukoputkimies-